Historia

Keskiajalla Korpilahti kuului Jämsän emäseurakuntaan. Korpilahtelaisten toive omasta kappeliseurakunnasta toteutui vuonna 1691. Asutuksen kasvaessa Korpilahdella, kappeliseurakunta itsenäistyi 1861. Korpilahden itsenäisen seurakunnan aika päättyi 2009, jolloin Jyväskylän kaupunkiseurakunta, Jyväskylän maaseurakunta ja Korpilahden seurakunta lakkautettiin. Tilalle perustettiin Jyväskylän seurakunta. Korpilahdesta tuli yksi uuden seurakunnan yhdeksästä alueseurakunnasta.

Kirkkotupa Korpilahdelle

Korpilahden kappeliseurakunnan arkistot ovat kadonneet lähes tyystin aina vuoteen 1773 saakka. Kerrotaan, että arkistoa oltiin siirtämässä 1870-luvulla Vesipuolelta Kärkistensalmen yli uuteen kirkkoherran pappilaan, kun arkistokirjat upposivat Päijänteeseen. Siksi täsmällistä tietoa Korpilahden ensimmäisestä kirkosta ei ole saatavilla.  Ensimmäinen kirkko rakennettiin ilmeisesti 1600-luvun lopulla. Vaatimaton kirkko, pikemminkin rukoushuone, sijaitsi nykyisen sankarihautausmaan kohdalla luonnonkauniin Päijänteen lahden rannalla. 

Toinen kirkko

Toista kirkkoa Korpilahdelle ryhdyttiin rakentamaan kesällä1753. Se tehtiin entisen kirkon paikalle. Rakennusmestariksi valittiin Arvi Junkkarinen Leppävirroilta. Useita kirkkoja rakentanut, taitavana pidetty kirkonrakentaja Junkkarinen ei kuitenkaan Korpilahdella onnistunut. Rantaan viettävälle paikalle rakennettu, 1755 valmistunut kirkko olisi tarvinnut vahvat perustukset. Perustukset eivät olleet tarpeeksi vankat ja routimisen vuoksi kirkon perustus liikkui, tukirakenteet pettivät ja kirkko rapistui.

Nykyisen kirkon synty

Kirkon rapistuminen ja ahtaus saivat korpilahtelaiset suunnittelemaan uutta kirkkoa. Monien vaiheiden jälkeen A.W. Arppen suunnittelema ja Herman Nybergin rakentama kirkko valmistui 1827. Rakennusmestarilla oli apunaan 26 ripeää kirvesmiestä ja valvoja. Tämän tuli olla raitis ja siivo. Taitavista kirvesmiehistä on säilynyt ainoastaan Saakoskelaisen kauppiaan ja kansantieteilijä J.V. Kotikosken tallentama luettelo: Humper, Hamper, Haanpeän Santer, Painaan karvar, Niittysen varvar ja Sikanemien sahur.

Kirkon suunnittelussa tehtiin pahoja virheitä ja pian valmistumisen jälkeen kirkko alkoi painua kasaan. Vuonna 1837 Taavetti Rahikainen palkattiin korjaamaan kirkko uutta vastaavaan kuntoon. Seinien sisäpuolelle laitettiin tukihirret ja rakenteiden kantavuutta vahvistettiin neljällä pylväällä. Luhistumaisillaan ollut kirkon torni purettiin. Kattoristeykseen rakennettiin uusi kupoli. Siihen tuli ikkunallinen, sisälle valoa antava torni. Viimeisintä kirkkoa on remontoitu myöhemmin useaan kertaan. Muun muassa Alvar Aalto suunnitteli remontin, joka valmistui kirkon 100-vuotisjuhliin 1927.