Lehtisaaren historia

Lehtisaaren kesäkodin historia on mielenkiintoinen sekoitus seikkailuja ja suurempaa johdatusta.

Lehtisaaren elävä historia lähtee liikkeelle vuodesta 1932. Tuolloin Tuomiojärvellä sijaitseva idyllinen saari siirtyi Jyväskylän maaseurakunnan kanttori Mikko Sipposen sekä hänen rouvansa Aino Sipposen omistukseen. Lehtisaareen rauhaan ihastunut pari päätti pian rakennuttaa sinne perheelleen kodin.

Talvella 1932–1933 saaren korkeimmalle kohdalle valmistuikin rakennusmestari V.F. Peltosen suunnittelema uusi huvila. Perinteisen suomalaistyyppisen huvilan rakennuspuut tuotiin läheisestä Haukkalan metsästä ja jo kesällä kaksikerroksisen, punavalkoiseksi maalatun rakennuksen kyljet vilahtelivat iloisesti runsaiden lehvistöjen välistä. Lehtisaaresta tuli Sipposten koti reilun vuosikymmenen ajaksi.

Saari siirtyy seurakunnan omistukseen

Seurakunnan omistukseen Lehtisaari siirtyi keväällä 1949. Tuolloin jo eläkkeelle jäänyt kanttori Sipponen rouvineen päätti luovuttaa saaren seurakunnan nuorten käyttöön.
 
Saaren vihkiäisiä juhlittiin aurinkoisena sunnuntaina toukokuussa 1949. Paikalle kokoontui kaksisataapäinen nuorisojoukko sekä useita kirkkovaltuuston ja kirkkohallintokunnan jäseniä. Lääninrovasti Paunu puhui kauniisti ja kiitti Jumalan johdatuksesta, jonka ansiosta kesäkoti nyt siirtyi seurakunnan nuorten käyttöön.
 
Aino Sipponen kuvaili tunteikkaita jäähyväisiä seurakunnalle jättämässään kirjeessä:

"Emme olisi raaskineet tästä ihanasta saaresta luopua, mutta ikä vetää meitäkin hiljaa käymään. Nyt elämme niissä kauniissa muistoissa, joista meillä tältä saarelta on. Ajattelin, että näin toivotan uudet asukkaat tervetulleiksi tähän ihanaan saareen. Täällä on kaunista sateella ja myrskylläkin. Jumala siunatkoon sen työn, jota tässä kodissa tehdään. – Tervetuloa!"

Lehtisaari on nyt nuorten kesäkoti

Seurakunnan osalta Lehtisaaren ydinajatus oli heti alusta pitäen selkeä. Saaresta haluttiin järjestää nuorille ja nuorenmielisille yhteinen kesäkoti, jonne nämä voisivat tulla viettämään aikaa ja irtautua hetkellisesti kaupungin hälystä. Samalla heidät haluttiin kutsua hyvien harrastusten ja terveen elämän pariin. Maaseurakunnan pastori Erkki Kiviranta kuvaili vihkiäistilaisuudessa seurakunnan tahtovan palvella niitä tyttöjä ja poikia, jotka joutuvat viettämään kesää kaupungissa ilman omia kesänviettomahdollisuuksia.
 
Lehtikirjoituksessa vuodelta 1950 nimimerkki ”Lettu” kuvailee Lehtisaaren kesäkotia seuraavasti:

Täällä on eri kivaa. Kyllä se on siunattu asia, että mekin saamme joskus nauttia kesästä. Meitähän on paljon, joita olemme kesän aikana työssä ja talvella koulussa. Ilman Lehtisaarta tuntuisi varmasti, ettei kesää olisi ollutkaan.

Muistoja matkan varrelta

Alkuajoistaan saakka Lehtisaari on pyrkinyt tarjoamaan yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden osallistumiseen ja vastuun kantamiseen.  Saaren historiaan mahtuu lukuisia värikkäitä tarinoita ja sattumuksia. Vuonna 1998 sittemmin hämeenlinnalaistunut Pauli Laukkanen muisteli Lehtisaaren alkuvaiheita.

Olin toiminnassa tiiviisti mukana sen alkuvuosina. Kotini oli Mäki-Matin kaupunginosassa, josta pääsi pyörällä ja kävellen helposti Tuomiojärven rantaan. Saaressa pidettiin nuotioiltoja ja niissä oli monenlaista ohjelmaa, sekä hauskaa, että vakavaa. Puhujina oli usein silloisia seurakunnan työntekijöitä. Ulkona pelattiin pingispeliä ja lentopalloa. Saunassa ja uimassa kävimme ahkerasti. Kuljetus tapahtui soutuveneillä.

Joinakin kesinä minäkin olin soutumiehenä. Oikeastaan meitä nuorukaisia oli useitakin. Lukuisia kertoja rahdattiin väkeä saareen ja sieltä pois. Luonnollisesti tehtiin se ihan vapaaehtoisesti ja urheilun merkeissä. Se antoi meille mukavaa toimintaa. Joskus irrotimme tapin veneenpohjasta rantaa lähestyessämme. Luonnollisesti paatti alkoi täyttyä vedellä. Vene oli usein täynnä ihmisiä, eikä pelkästään nuoria, vaan myös vanhempaa väkeä. Siinä sitten huudettiin ja huikattiin, varsinkin kun aloimme keikuttaa venettä, niin että se hörppäsi laidoilta vettä. Ihmiset joutuivat veden varaan, tosin pidimme huolen siitä, että jokaisella oli mahdollisuus selvitä rantaan omin avuin. Mutta vaatteethan siinä kastuivat ja seuravieraat säikähtivät pahan kerran.

Joskus otimme tapin pois jo puolimatkassa. Tuollaisen kuljetuksen jälkeen saimmekin sitten kiellon tulla Lehtisaareen. En muista kuinka pitkäaikainen kielto tuo oli, mutta ilmeisesti riittävän pitkä. Silloin ”porttikielto” tuntui ikävältä, mutta näin jälkeenpäin ja monia leirejä ja tapahtumia johtaneena, voin sanoa, että se oli meille ihan oikein. Se oli sellaista poikamaista riehaa ja uhoilua, joka aluksi ja hallittuna oli hauskaakin, mutta ”ryöpsähti sitten yli äyräiden” ja oli aiheellista johtajien taholta lopettaa.

Kaikkiaan Lehtisaaresta on todella hyvät ja onnelliset muistot, joista kiitän Taivaan Isää.”
 
Elsa Starcin riimit.

Uudet seikkailut odottavat kävijäänsä

Sittemmin Lehtisaari on siirtänyt painopistettään pelkästä nuorille suunnatusta kesäkodista kaikille kaupunkilaisille avoimeen kesämökkiin. Saaren toiminta on edelleen olennainen osa Jyväskylän seurakunnan nuorisotyötä, joka toiminnallaan ja tavoitteillaan pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä, rohkaisee osallistumaan, haastaa kantamaan vastuuta lähimmäisistä ja luomakunnasta sekä kutsuu hiljentymään Jumalan edessä.
 
Tervetuloa Lehtisaareen osallistumaan saaren monipuoliseen toimintaan, sekä tutustumaan sen värikkääseen historiaan. Uudet seikkailut odottavat kävijöitään!

Uuden edessä

15.6.2016 Lehtisaaren kesäkoti koki suuren menetyksen, kun saaren päärakennus paloi kauniina kesäisenä iltana. Rakennus menetettiin, mutta muilta vahingoilta säästyttiin.

Palon jälkeen syntyi hyvää talkoohenkeä, kun muistelimme Lehtisaaren menneitä vuosikymmeniä, pilkoimme palossa kärsineitä mäntyjä ja siivosimme talon raunioita jälleen saaren avauskuntoon. Lehtisaaren kesäkodin tukiyhdistyskin näki päivänvalon. Saari siivottiin purkujätteestä lopullisesti syksyllä 2016 ja loppukesä elettiin väliaikaisen teltan varassa.

Kiitos historiatiedoista ja kuvista Helvi Halinen, Matti Halinen ja Pauli Laukkanen. Historian koonti Paula Ukkonen. Palopäivitys Pasi Bom.