Nähkää meidät ihmisinä – ei vain avustettavina

- Tulevaisuus on täysin näköalaton, en tiedä, mihin päädymme. Irakiin emme voi koskaan palata. Se on mennyttä. Haluamme ulos täältä Amerikkaan, Australiaan, Eurooppaan, minne tahansa”, sanoo nelilapsisen irakilaisperheen äiti.
Perhe elää Ammanissa Jordanian Pipliaseuran ylläpitämässä irakilaisten kristittyjen pakolaiskeskuksessa, jonka parakeissa asuu 37 ihmistä.

Kolme Suomen Pipliaseuran työntekijää on juuri saapunut Lähi-idästä ensi vuoden vuositeemamateriaalin aineistonkeruumatkalta. Jordaniassa kohdattiin ja haastateltiin Syyrian ja Irakin pakolaisia.

Jordaniassa elää puoli miljoonaa Irakin pakolaista sekä 1,4 miljoonaa Syyrian pakolaista. Jordanian Pipliaseura jakaa paikallisten kirkkojen kanssa yhteistyössä perustarpeita turvapaikanhakijoille uskontoon katsomatta. Turvapaikanhakijoiden koteihin viedään patjoja, ruokaa, tuulettimia ja kaasukeittimiä.

Esimerkiksi Syyrian rajalla sijaitsevassa Al Mafraqin kaupungissa Alliance Church auttaa kuukausittain 5000 perhettä eli 30 000 ihmistä. Kaupungissa asuu 70 000 pakolaista ja läheisellä Zaatarin pakolaisleirillä on yli 100 000 ihmistä. Al Mafraqissa apua toimitetaan pakolaisten tarpeiden mukaan. 

- Rahoitamme materiaalihankintoja ja vapaaehtoisemme tapaavat säännöllisesti pakolaisia, kertoo Jordanian Pipliaseuran pääsihteeri Munther Al-Namat.

Viettäkää kanssamme aikaa ja kuunnelkaa tarinamme

Turvapaikanhakijat ovat kokeneet kovia. Ammanin parakeissa asuvat Irakin kristityt menettivät Isisin tultua kaiken. Isis antoi heille kolme vaihtoehtoa: Käännytte islamiin ja maksatte Isisille, kuolette tai lähdette maasta.
Irakilaiset kokevat toista vuotta kestäneen parakkielämän turhauttavana ja raskaana. Pakolaisille työnteko ei ole mahdollista, eikä perheillä ole varaa lähettää lapsia kouluun.
- Meidän elämämme on nyt täällä. Elämä on kovaa, koska perheen nuorilla miehillä ei ole mahdollisuutta käydä koulua eikä tehdä työtä, sanoo neljän lapsen äiti. 

Vain kirkko tuli apuun

Syyrian rajan tuntumassa elää kuusihenkinen perhe, joka lähti pakoon kotikaupungin pommituksia. Perheen 14-vuotias esikoinen oli nähnyt, miten yhdeksän ihmistä tapettiin kadulle. Myös tyttöjen kidnappaukset ovat yleistyneet.  Perhe matkusti lampaiden kuljetusauton lavalla 12 tuntia autiomaan ja vuorien kautta Jordanian rajalle 90 muun ihmisen kanssa.  Perhe vietti kuukauden pakolaisleirillä, jonka ankeista oloista he muuttivat Markan kaupunkiin.

Kirkon ihmiset olivat ensimmäisiä, jotka tulivat auttamaan syyrialaista muslimiperhettä. Kukaan muu ei auttanut. Kirkon vapaaehtoiset ovat antaneet perheelle rahaa vuokraan sekä jakaneet heille kuponkeja ruuan ja tarvikkeiden ostoon.
-  Täällä asenteet pakolaisia kohtaan ovat muuttuneet tylymmiksi siitä, kun tulimme. Jordanialaiset eivät halua syyrialaisia lapsia kouluun. Syyrialaiset lapset käyvät koulua illalla ja jordanialaiset päivällä, perheen isä kuvailee tilannetta.

Tulevaisuudessa perhe haluaa muuttaa takaisin kotimaahan. Tärkeintä on, että lapset pärjäävät.
-  Emme haluaisi lastemme kärsivän enää. He ovat nähneet omin silmin, miten ihmisiä tapetaan. Kaipaan kaikkea Syyriasta. Se on kotimme, rakas maamme. Vaikka talomme olisi tuhottu, haluan jonain päivänä takaisin Syyriaan, sanoo syyrialaisperheen äiti.

Pääsihteeri Munther Al-Namat kannustaa ihmisiä ottamaan pakolaiset osaksi elämää ja ryhmää. On tärkeää  tutustua ihmisiin numeroiden takana.  Al-Namat muistaa vierailun, jonka jälkeen pakolaisperheen äiti kiitti siitä, kuinka kuuntelit meitä ja leikit lasteni kanssa. 
-  Jos pakolaiset työnnetään syrjään, silloin syntyy radikalisoitumista, sanoo Munther Al-Namat.

Pipliaseura