Matti Nykäsen hautaan siunaaminen

2.3.2019 13.00

Matti Nykänen siunataan Jyväskylän Vanhan hautausmaan kappelissa lauantaina 2.3. klo 12. Tilaisuudessa ovat läsnä Matti Nykäsen läheisten lisäksi joukko kutsuvieraita. Siunaustilaisuudessa pappina toimii aluekappalainen Paulus Pikkarainen ja kanttorina Sirpa Lampinen.

Siunaustilaisuus noudattaa perinteistä hautaan siunaamisen kaavaa. Alkumusiikin (Kanteleeni) jälkeen arkulle lasketaan kukkatervehdykset omaisten ja kutsuvieraiden toimesta Siunaustilaisuudessa lauletaan virret 600 ”Hyvyyden voiman ihmeellisen suojaan” ja 338 ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” sekä Psalmi 23 ”Herra on minun paimeneni”. Siunaustilaisuudessa musiikkikappaleen esittää myös Matti Nykäsen pitkäaikainen muusikkoystävä Jussi Niemi.

Siunaustilaisuuden lopuksi arkku kannetaan loppumusiikin (Bach: Air) saattamana kappelin edessä odottavaan autoon. Kukkatervehdykset viedään kappelin lähellä olevalle muualle haudattujen muistomerkille. Matti Nykäsen tuleva hautapaikka pyydetään rauhoitettavaksi.   

Hautausmaalta lähtee siunaustilaisuuden jälkeen hautajaissaatto Jyväskylän keskustan läpi kohti Laajavuorta.

Kappelissa pidettävä siunauspuhe (aluekappalainen Paulus Pikkarainen):

Urheiluvuosinaan Matti Nykänen nousi portaat Laajavuoren mäen huipulle lukemattomia kertoja. Kerta toisensa jälkeen hän istuutui tutulle puomille ja lähti matkaan.  Alastulorinteen päässä hän irroitti suksensa - vain suunnatakseen päättäväiset askeleensa jälleen kohti samoja portaita.  Intohimoinen harjoittelu, rohkeus ja lahjakkuus tekivät Matti Nykäsestä Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän mäkisankarin –  olympiavoitajan ja maailmanmestarin. 

Matti Nykänen koki löytävänsä hyppyrin nokalta jotain, mitä hänen oli vaikea löytää muualta. Hyppyrin nokalta hän löysi rauhan.  Vuosien aikana rauhattomuus ajoi hänet paitsi ylittämään urheilijana itsensä, niin tekemään elämässä myös vääriä valintoja.

Helmikuun 4. päivä toi tullessaan yllättävän ja järkyttävän viestin.  Matti Nykänen oli poissa, vain 55 – vuoden iässä. Tänään me saatamme hänet viimeiselle matkalle. Surusaattoon osallistuvat meidän kanssamme kaikki ne ihmiset, jotka saapuvat seuraamaan hautajaissaattueen kulkua Jyväskylässä.  Teiden varsille kokoontuvat ihmiset sanoittavat läsnäolollaan kiitoksen Matti Nykäsen urheiluhistoriaan jäävistä saavutuksista.

Hautajaissaattueen määränpää on Matille tuttu Laajavuoren mäki.  Paikka, jossa hänen oli hyvä ja levollista olla. Hautajaissaattueen pysähtyessä Laajavuoressa me rukoilemme, että Matti olisi jälleen löytänyt rauhan. Me rukoilemme, että hän saisi nyt levätä siinä samassa tunteessa, jonka hän kerran löysi mäkihyppyrin nokalta.

Me kunnioitamme tänään yhtä suomalaisen urheilun merkittävintä hahmoa. Ennen kaikkea me olemme kuitenkin saattamassa puolisoa, isää, poikaa, veljeä ja ystävää.  Matin elämän 55 – vuoteen mahtuu lukematon määrä muistoja, jotka te läheiset hänen kanssaan jaoitte. Vaikka tänään on jäähyväisten aika, yhdessä Matin kanssa koetut ilon ja surun hetket saavat yhä olla osa teidän tarinaanne. Rakkaista ja lämpimistä muistoista ei tarvitse milloinkaan päästää irti.

Omaiset ja ystävät. Suru vaikuttaa meihin ihmisiin eri tavoin, mutta yhteistä meille kaikille on se, että surun läpikäymiseen toista ihmistä. Jonkun, jonka kanssa jakaa omia tunteita, muistoja ja ajatuksia. Olkaa siis suruaikana lähellä toinen toisianne. Yhdessä toisten kanssa voi elämää kulkea surun keskellä askeleen kerrallaan eteenpäin.

Hyvä saattoväki. Me muistelemme tänään Matti Nykäsen elämää. Kristittyinä me emme katso kuitenkaan vain menneeseen, vaan myös tulevaan.  Jumalamme antaa meille tulevaisuuden ja toivon.  Me uskomme, että Jeesus on voittanut kuoleman ja ylösnousemuksellaan avannut tien Taivaaseen. Jeesuksen ansiosta meillä on jälleennäkemisen ja iankaikkisuuden toivo. Tämä toivo on meidän voimamme läpi elämän ja vielä kuoleman sekä jäähyväisten hetkellä.

Merkkinä läpi elämän ja kuoleman kulkevasta toivosta piirrämme tänään Matin arkulle hiekalle ristin. Risti on läsnä kristityn elämässä niin alussa kuin lopussa. Kastepäivänä risti piirretään pienen lapsen otsaan ja rintaan merkkinä Jumalalle kuulumisesta. Näin on ollut kerran myös Matin kastepäivänä. Nyt, hautajaisissa, sama risti piirretään arkulle hiekalla.  Risti kertoo, kuinka me turvaamme Jumalan huolenpitoon myös maanpäällisen elämän päättyessä.

Me kaikki saamme luottaa siihen, että Jumala on meidän kanssanne.  Hän kulkee meidänkin vierellämme. Hän on meidän vierellämme vielä silloinkin kun matka päättyy. Hän on yhä myös Matin vierellä.  

 

 

 

« Uutislistaukseen