Säynätsalon kirkon lahjoitti seurakunnalle kauppaneuvos Hanna Parviainen, paikallisten tehtaitten silloinen omistaja. Ajatus kirkon rakentamisesta paikkakunnalle oli jo Hanna Parviaisen vanhempien, teollisuuden tällä paikkakunnalla aloittaneiden, Johan ja Maria Parviaisen. Kirkko vihittiin loppi-aisena 6.1.1927.

Armas Lindgren suunnitteli

Kirkon suunnitteli arkkitehtiprofessori Armas Lindgren, tunnettujen arkkitehtien Eliel Saarisen ja Herman Gezelliuksen työtoveri ja Alvar Aallon arkkitehtuurin opettaja. Avustajana suunnittelutyössä oli arkkitehti Bertel Liljequist.

Kirkko edustaa kansallisromanttis-historistista tyyliä. Sekä kirkon ulkoisessa olemuksessa että sisätilan interiöörissä voidaan nähdä piirteitä useista eri tyyleistä. Professori Riitta Nikulan arvion mukaan Säynätsalon kirkko on arkkitehtonisesti merkittävä aikakautensa kirkkorakennus. Se on hänen arvionsa ja myös parhaiten säilynyt Lindgrenin piirtämistä kirkoista, koska siinä on tehty vähiten ajattelemattomia muutoksia.

Harvinainen triumfiristi

Kirkon yleisilmettä hallitsee kuorin ja kirkkosalin välissä oleva suurikokoinen triumfiristi. Sen suunnitteli kirkon muustakin koristelusta vastannut taiteilija Gunnar Finne. Kirkon valmistumisen aikoihin triumfiristi oli Suomen kirkoissa harvinainen, lähes tuntematon. Ajatus triumfirististä lienee peräisin Italiasta, jossa niin Armas Lindgren kuin Hanna Parviainenkin 1920-luvulla oleskelivat pitkiä aikoja.

Seurakuntasali avautuu kirkkosaliin

Erityinen piirre kirkossa on seurakuntasali, joka avautuu kirkkosaliin. Seurakuntasali voidaan erottaa omaksi tilakseen paljeovin. Tämä Suomen kirkoissa 1960-luvulla hyvin tavalliseksi tullut ratkaisu on Säynätsalossa ennakkoluulottomasti vailla esikuvia toteutettu jo 1920-luvulla kauniilla ja onnistuneella tavalla.

Kirkkosali oli alkujaan valoisa ja kuori hämärä. Lindgrenin alkuperäinen ajatus oli, että alttarin tulee olla kuin liitonarkin, kaikkein pyhin, joka oli pimeä. Vuodelta 1948 oleva kirkkosalin lasimaalaus hämärtää salin kuitenkin niin, että alkuperäinen tunnelma on enää vain aavisteltavissa.

Säynätsalon tehtaiden tuotteet esillä

Hanna Parviaiselle oli tärkeätä, että kirkossa ovat näkyvillä Säynätsalon Parviaisen tehtaiden tuotteet. Kirkon sisäkatto onkin Säynätsalon vaneria. Katon ruudukkomainen vaikutelma johtuu siitä, että vierekkäisissä levyissä päällimmäisen vaneriviilun syyt kulkevat eri suuntiin. Joka toisen levyn keskelle on kuvattu tähti ja joka toisen ruusuke.

Museoviraston asiantuntijat pitävät kattoa ja sen toteutustapaa arvokkaana ja huolellisesti vaalittavana elementtinä kirkkosalin kokonaisuudessa. Kirkon runsaat koristemaalaukset ovat taitelija Gunnar Finnen käsialaa.

Hanna Rönnbergin alttaritaulut

Kirkon alttaritaulut on maalannut Hanna Rönnberg. Tämä arvostettu, mutta osin muiden aikansa tunnettujen kanssasisartensa varjoon jäänyt tekijä maalasi kirkon alttaritauluksi kaksi keskeistä jouluun liittyvää aihetta: paimenten kumarrus ja itämään tietäjät. Ylempi ja suurempi tietäjiä kuvaava maalaus on lähestymistavaltaan harvinainen, ellei peräti ainutkertainen. Maalauksessa tietäjät on kuvattu kuninkaiksi, jotka palvelijoineen ja kameleineen vaeltavat hiekka-aavikoiden poikki seuraten tähteä.

Aiheenvalinta voidaan tulkita kahdella tavalla. Ensiksikin kirkko vihittiin loppiaisena, joten voi ajatella alttarimaalauksen suunnitellun vihkimispäivän kirkolliseen aiheeseen. Toisaalta Hanna Parviainen tunsi vetoa tähtien tutkimiseen, jopa tähdistä ennustamiseen, joten voi perustellusti arvella aiheen valinnan pohjautuvan Hanna Parviaisen erityiseen toivomukseen.

Kummassakin alttaritaulussa huomiota kiinnittävä piirre on taivaanrannalla näkyvä hento auringon nousun kajo. Sen voi tulkita viittaavan uuteen aikakauteen, joka Kristuksessa tuli maailmaan.

Alttarin alkuperäisen antependiumin, alttarivaatteen, on suunnitellut Toini Nyström. Se on väriltään violetti ja kuvaa klassisia evankelistojen symboleja. Kuorin lasimaalaukset ovat Armas Lindgrenin vävyn, taiteilija Antti Salmenlinnan käsialaa. Ne ovat toteutustavaltaan perinteisiä ja niiden aiheena Jeesuksen kaste ja Jeesus Getsemanessa.

Vuonna 1948 tohtori Walter Parviainen nuorempi lahjoitti lasimaalauksen kirkkosaliin, joka on sijoitettu salin kahteen ikkunaan. Maalaus on saman tekijän, Antti Salmenlinnan, käsialaa kuin kuorinkin maalaukset. Työ on kuitenkin taiteelliselta käsittelytavaltaan moderni, oleellisesti perinteisten kirkollisten lasimaalausten aiheistosta poikkeava.

Jos perinteiset maalaukset saivat aiheensa Raamatun kertomuksista ja kristillisistä legendoista, Salmenlinnan teos kuvaa Parviaisten elämän käsitystä. Tämä elämänkäsitys on kauniisti ilmaistu tohtori Walter Parviainen vanhemman muistoksi Säynätsalon saarelle pystytetyssä muistomerkissä. Siihen on kirjoitettu sanat: Jumalalle kunnia, Isänmaalle menestys, Työlle rauha.

Runsaasti kirjoitettuja raamatunlauseita

Kirkkosalissa on runsaasti kirjoitettuja raamatunlauseita. Ne Hanna Parviainen valitsi henkilökohtaisesti. Triumfiristin yläpuolella ovat jouluevankeliumin sanat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa." Alttarilla on puolestaan kohta Vuorisaarnasta: "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan."

Kirkon edustalle sankaripatsas

Vuonna 1948 silloinen tehtaan johtajan, tri Hilmer Brommelsin toimesta kirkon edustalle saatiin sankaripatsas 33 säynätsalolaisen sankarivainajan muistoksi. Patsaan suunnitteli aka-teemikko Väinö Aaltonen. Aaltonen antoi veistokselle nimen "Mies mieheltä". Sankarihautausmaa-alueen suunnitteli arkkitehti Aulis Blomstedt. 

Teksti: Rovasti Risto Krogerus