Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Keskiajalla Korpilahti kuului Jämsän emäseurakuntaan. Korpilahtelaisten toive omasta kappeliseurakunnasta toteutui vuonna 1691. Asutuksen kasvaessa Korpilahdella, kappeliseurakunta itsenäistyi 1861. Korpilahden itsenäisen seurakunnan aika päättyi 2009, jolloin Jyväskylän kaupunkiseurakunta, Jyväskylän maaseurakunta ja Korpilahden seurakunta lakkautettiin. Tilalle perustettiin Jyväskylän seurakunta. Korpilahdesta tuli yksi uuden seurakunnan yhdeksästä alueseurakunnasta.
Korpilahden kappeliseurakunnan arkistot ovat kadonneet lähes tyystin aina vuoteen 1773 saakka. Kerrotaan, että arkistoa oltiin siirtämässä 1870-luvulla Vesipuolelta Kärkistensalmen yli uuteen kirkkoherran pappilaan, kun arkistokirjat upposivat Päijänteeseen. Siksi täsmällistä tietoa Korpilahden ensimmäisestä kirkostakaan ei ole saatavilla.
Ensimmäinen kirkko rakennettiin ilmeisesti 1600-luvun lopulla. Vaatimaton kirkko, pikemminkin rukoushuone, sijaitsi nykyisen sankarihautausmaan kohdalla luonnonkauniin Päijänteen lahden rannalla. Pian rakentamisen jälkeen käyttöönotettu kirkonkello on vuodelta 1701. Edelleen käytössä oleva kirkonkello on kutsunut korpilahtelaisia Jumalan sanan ja sakramenttien äärelle yli 300 vuoden ajan.
Toista kirkkoa Korpilahdelle ryhdyttiin rakentamaan kesällä 1753. Se tehtiin entisen kirkon paikalle. Rakennusmestariksi valittiin Arvi Junkkarinen Leppävirralta. Useita kirkkoja rakentanut, taitavana pidetty kirkonrakentaja Junkkarinen ei kuitenkaan Korpilahdella onnistunut. Rantaan viettävälle paikalle rakennettu, 1755 valmistunut kirkko olisi tarvinnut vahvat perustukset. Perustukset eivät olleet tarpeeksi vankat ja routimisen vuoksi kirkon perustus liikkui, tukirakenteet pettivät ja kirkko rapistui. Kirkkorakennuksesta on kuitenkin muistona vuonna 1977 valmistuneen kellotapulin alaosa. Se toimi myöhemmin viljamakasiinana ja on nykyisin kotiseutumuseo.
Kirkon rapistuminen ja ahtaus saivat korpilahtelaiset suunnittelemaan uutta kirkkoa. Aloite nykyisen kirkon rakentamisesta tehtiin vuonna 1813. Monien vaiheiden jälkeen A.W. Arppen suunnittelema, intendentti Carlo Bassin hyväksymä ja Herman Nybergin rakentama okrankeltainen kirkko valmistui kirkonmäelle vuonna 1827.
Rakennusmestarilla oli apunaan 26 ripeää kirvesmiestä ja valvoja. Tämän tuli olla raitis ja siivo. Taitavista kirvesmiehistä on säilynyt ainoastaan saakoskelaisen kauppiaan ja kansantieteilijä J.V. Kotikosken tallentama luettelo: Humper, Hamper, Haanpeän Santer, Painaan karvar, Niittysen varvar ja Sikanemien sahur.
Nykyisin jo lähes 200-vuotiaan kirkon suunnittelussa tehtiin kuitenkin pahoja virheitä ja pian valmistumisen jälkeen kirkko alkoi painua kasaan. Vuonna 1837 kirkonrakentaja Taavetti Rahikainen palkattiin korjaamaan kirkko uutta vastaavaan kuntoon. Seinien sisäpuolelle laitettiin tukihirret ja rakenteiden kantavuutta vahvistettiin neljällä pylväällä. Luhistumaisillaan ollut kirkon torni purettiin. Kattoristeykseen rakennettiin uusi kupoli. Siihen tuli ikkunallinen, sisälle valoa antava torni. Kirkon sisä- ja ulkomaalaustyöt sai tehtäväkseen Carl Fredrik Blom, joka maalasi myös alkuperäisen Getsemane-alttaritaulun ja edelleen parvekkeiden reunoissa olevat apostolien, profeettojen ja pyhien vaimojen kuvat.
Nykyisen Tulkaa minun tyköni kaikki -alttaritaulun on maalannut professori Wilho Sjöström vuosina 1904-1905.
Kirkkoa on vuosien saatossa remontoitu useaan kertaan. Alvar Aalto suunnitteli peruskorjauksen, joka valmistui kirkon 100-vuotisjuhliin 1927. Mittavassa remontissa päällystettiin kirkon kuorin seinät, suuri kupoli sai uuden muodon ja sisäkaton pyörökaarisine ikkunoineen. Ulko-oville rakennettiin tuulikaapit ja parvia laajennettiin. Myös sisäväritys uudistettiin ja penkkien päihin kiinnitettiin messinkiset kynttilänjalat.
Vuonna 1964 kirkossa tehtiin huomattavia korjaustöitä. Konservaattori Thorvald Lindqvistin suunnitelmien mukaisesti uusittiin muun muassa kirkon väritys, alttarikaide ja lämmitysjärjestelmä. Seuraavan mittavan uudistustyön suunnitteli arkkitehti Matti Huusari. Vuonna 1992 valmistuneessa remontissa mm. alapohja avattiin ja korjattiin, paanukatto uusittiin ja peltikatto maalattiin. Lisäksi kirkon sisämaalaus uusittiin, kuoriosa laajennettiin ja alttarikaide muutettiin täysiympyräiseksi. Taidemaalari Tuomas Mäntynen koristeli kupolin kannatinpylväät ja palkit naivistisilla, kristillistä symboliikkaa sisältävillä maalauksilla.
Viimeisin mittava remontti valmistui vuonna 2018, jossa kirkon ulkonäkö palautettiin mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Ulkoseinien okrankeltainen värisävy löytyi sakastin kuitin takana piilossa olleista vanhoista ulkoverhouslaudoista. Tornin näköiskellotaulut ja taidokkaat koristukset tuotiin näkyviin pellityksien alta.
Alvar Aallon kädenjälki näkyy edelleen vahvasti kirkkosalissa, jonka ilme palautettiin Aallon suunnittelemaan asuun viimeisimmässä remontissa. Mustat ovet ruusukkeineen, kaunis alttarikaide, palkkien ornamenttikuviot, punaiset lattiat, mustat marmorointimaalauksin koristellut seinien alaosat, sisäkupolin kullattu aurinko, penkkien päissä olevat messinkiset kynttilänjalat ja lukuiset muut yksityiskohdat luovat kirkkosaliin juhlavan vaikutelman.
Peruskorjauksen suunnittelu aloitettiin vuonna 2015. Kirkossa oli ollut kattovuotoja ja niitä tutkittaessa havaittiin, että kupoliosa oli painunut lähes 40 senttimetriä alaspäin. Tarkemmissa tutkimuksissa havaitiin myös muita mittavia korjaustarpeita: kirkon kupolin rakennetta täytyi vahvistaa ja jäykistää, lahokohtia korjata ja peltikatto uusia. Lisäksi myös kirkon valaistus ja äänentoisto uudistettiin ja kirkon etuosaan lisättiin alaslaskettavat valkokankaat ja videoprojektorit. Laajan remontin pääarkkitehtinä toimi Tuija Ilves.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä