Kuokkalan kirkko

Kuokkalan kirkko on yksityiskohtiaan myöten uniikki taideteos. Kirkkosalia ja kirkkotaidetta on suunniteltu messu-uudistuksen teologian näkökulmasta. Kuokkalan kirkon ulkoasu on sukua keskiaikaisille harmaakivikirkoille. Kivi on espanjalaista liuskekiveä. Kuokkalan kirkko vihittiin käyttöön Kynttilänpäivänä 7.2. 2010. Kirkon rakennustyöt käynnistyivät 9.6.2008.

 

Sakraalikerroksen pääovi johtaa ns. kirkkotorille, josta oikealla on kirkkosali ja vasemmalla seurakuntasali; salit voi yhdistää yhdeksi tilaksi. Sisänäkymää hallitsee ainutlaatuinen kattorakenne, ns. verkkokuori, joka on koottu säteittäissahatusta suomalaisesta kuusilaudasta. Verkkomainen kuori taipuu katossa näyttäviksi holvikaariksi. Verkkokuoren keveys ja ylhäältä tuleva luonnonvalo ohjaavat katsetta ylöspäin, samoin kuin alttaritaideteos.

 

Kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Anssi Lassila, Teemu Hirvilammi (Lassila Hirvilammi arkkitehdit Oy, Seinäjoki) ja Jani Jansson (Luonti arkkitehdit Oy, Jyväskylä). Kirkko sijaitsee vilkkaan liikekeskuksen vieressä, asutuksen rajanaapurissa. Siis keskellä kylää. Kirkon kauneus ja valoisa tunnelma ovat kuin silta parempaan tulevaisuuteen.

 

Kirkko on aiheeltaan Elämän leivän kirkko. Alttaritaideteos, Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä”, viittaa paitsi Kristuksen todelliseen läsnäoloon leivässä ja viinissä myös jokapäiväiseen leipään. Sen viesti on, että leipä kuuluu kaikille. Alttaritaideteoksen on tehnyt taiteilija Pasi Karjula.

 

Kirkon akustiikkaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Silja van der Meer. Kirkkotekstiilien aihe ”Murrettu” kutsuu jokaisen yksilön poistamaan nälkää ja puutetta omassa lähipiirissään. Seurakunta onkin eukaristinen (kiitos-ateria) yhteisö, joka pyrkii elämän lahjojen jakamiseen arjen konkreettisessa elämän yhteydessä.

Kirkon edessä aukiolla on 25 metriä korkea kellotorni. Tornin 23 erikokoista kelloa muodostavat noin kahden oktaavin CARILLON-soittimen. Kellot on valmistanut perinteikäs hollantilainen Petit-Fritsenin valimo, joka on valanut kelloja 1600-luvulta asti. Kellot tuovat uutta musiikkikulttuuria kaupunkiin.

 

Kelloja voi soittaa myös koskettimistolta. Ensimmäisenä Suomessa kelloissa on dynaamiset vasarat; äänen voimakkuutta voi siis säätää. Kellot ovat pieniä, pienimmät kuin kukkaruukkuja, suurimmat noin ämpärin kokoisia. Ääni on heleä ja kirkas.

Kuokkalan kirkon urut