Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu: Avoin kirje kehitysyhteistyön puolesta

Kehitysyhteistyöllä pelastetaan konkreettisesti ihmishenkiä ja rakennetaan ihmisille mahdollisuuksia auttaa itse itseään. Usein heikoista lähtökohdista alkanut elämäntarina kääntyy valoisammaksi: nepalilainen alakastinen nainen oppii lukemaan, ugandalainen nuori saa ammattikoulutuksen, jolla ansaita toimeentulo, kambodžalainen pienviljelijä oppii viljelytekniikoita, joilla satoa tulee vaihtelevasta ilmastosta huolimatta.

Kehitysyhteistyö puuttuu myös hädän juurisyihin, ja parhaimmillaan muuttaa yhteiskuntaa ja sen lainsäädäntöä pysyvästi. Aikaisemmin syrjäytetyt ja ulkopuolelle jätetyt kuulovammaiset pääsevät nykyään kouluun Etiopiassa. Somaliassa on vihdoin avattu pää naisten laajemmalle osallistumiselle paikallishallintojen päätöksentekoon.

Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön vaikutukset ovat merkittäviä: Suomen aiemmista kehitysyhteistyön kumppanimaista Namibia ja Vietnam ovat jo keskituloisia, Nepal kulkee sinne kovaa vauhtia. Ylipäänsä äärimmäinen köyhyys on maailmassa puolittunut, useampi tyttö käy koulua ja lapsikuolleisuus on vähentynyt – vaikka maiden väliset erot ovat suuria.

Eduskuntavaalien alla on herätelty keskustelua kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaamisesta. Jo valmiiksi niukoista määrärahoista leikkaaminen olisi lyhytnäköistä ja eettisesti kyseenalaista.

Pandemia käänsi äärimmäisen köyhyyden jälleen kasvuun, 2,3 miljardia ihmisiä elää ilman riittävää ruokaturvaa ja ilmastokriisi tuhoaa satoja ja koteja. On suuri este inhimilliselle kehitykselle mutta myös uhka vakaudella, jos kasvava nuoriso ei näe mahdollisuuksia työhön ja parempaan tulevaisuuteen. Yhteisissä kriiseissä tarvitaan yhteistyötä, ei selän kääntämistä.

Kehitysyhteistyöllä edistetään rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Valitettavasti maailmassa on myös näille yhteiskuntamme perusperiaatteille päinvastaisia voimia, kuten Ukrainan kokema hyökkäyssota on osoittanut. Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen antaisi näille voimille lisää tilaa.

Vajaat 2000 vuotta sitten Jeesukselta kysyttiin, kuka on meidän lähimmäisemme. Hän vastasi tarinalla samarialaisesta, jossa suurinta myötätuntoa loukkaantunutta ryöstön uhria kohtaan osoitti toiseen kansaan kuuluva, tuntematon ihminen.

Toivomme, että äänestyskopissa sinä muistat lähimmäisesi kaukana ja lähellä.

Rolf Steffansson, toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseura
Tomi Järvinen, toiminnanjohtaja, Kirkon Ulkomaanapu